Onnen hetkiä
Äitisi käsivarsilla
hellässä hoivassa,
kolmiviikkoisena
näin sinut Peppi.
Olit vastassa
isomummiasi, superpaappaasi,
jonka arvonimen tuttavani
Erja minulle antoi.
Katsoit outoa tulijaa.
Kuka lienetkin?
En ole kaukaista sukua,
sama veri meitä virvoittaa.
Yhtäläisyyttä meissä
kuitenkin on.
Olen isopaappasi,
jota avuksesi huudella voit.
Peppi, sinua odottanut olen.
Luojaani kiittänyt nöyrästi.
Sukujuurilleni siunauksen,
sekä jatkuvuuden annoit.
Äitisi, Pepin
syliin laittoi,
katsoit minua
avoimin silmin
Isopaappasi tunsi
suurta onnea,
rajatonta riemua,
melkein sydämeni suli.
Tässä olemme silmätysten.
Laskin varpaasi,
sormesi sirot.
Kuulin äänesi vienon,
jota unhoittaa en voi.
Toivotan sinulle onnea,
kaikkea hyvää.
Henkistä vireyttä,
Luojamme siunausta
elämäsi taipaleella
Kirjoittanut: Severi Lahti
Vaasan Eläkkeensaajat ry
Runo sai toisen palkinnon EKL:n Pohjanmaan piirin juhlavuoden 2013 kirjoituskilpailuissa.
Tuomariston perustelut:
Hellyyttä ja rakkautta henkivä runo. Hyvää huumoria.
takaisin alkuun
