Sotaveteraanit

Vaasan Eläkkeensaajien sotaveteraanien muistot talteen.

Eläkkensaaja-lehti 4/2017

 Meillä Vaasassa vietettiin 27.4 kerhopäivää kansallisen veteraanipäivän merkeissä. Sotaveteraanijäseniä meillä on vielä kolme. Juhlapuhujana oli majuri Tomi Sihvonen ja lauluryhmämme Roikka lauloi juhlaan sopivia lauluja. Veteraaneista oli enää kaksi paikalla, Eskil Ojala 95v. ja Olle Malmberg 93v. Kolmas veteraanimme Voitto Hahto 92v. ei pystynyt enää osallistumaan juhlaan terveytensä vuoksi.

 Pari vuotta sitten samaisessa juhlassa virisi keskustelu, että voisimme tehdä haastattelut veteraanien elämästä sodan aikana ja siviilissä. Haastattelut teki Pohjanmaan radion eläkkeellä oleva toimittaja Arja Nukala ( jäsenemme).  Saimme jutut tehtyä sopivasti näin ”Suomi 100 vuotta” -juhlavuoden kunniaksi ja kiitokseksi heidän panostuksestaan isänmaamme hyväksi. Veteraanit kertoivat elämästään ja hyvin vähän sota-ajastakin. Yksi heistä kuitenkin kieltäytyi kertomasta mitään sotamuistoista sanomalla ”Sodassa ei ole mitään kaunista kerrottavaa”.

 Olle joutui sotaan kesken armeijan Viipuriin ja Kannakselle. Hän kertoi, että siellä hän näki paljon sellaista, mitä nuoren miehen ei olisi pitänyt nähdä. Sodan jälkeen urheilullinen Olle on kulkeutunut  Etelä-Suomesta tänne Vaasan seudulle ja elänyt elämänsä perheineen täällä. Hän lenkkeilee edelleen ahkerasti rollaattorin kanssa .

 Voitto on perusvaasalainen  Runebergin päivänä syntynyt runonlausuja ja laulaja. Pitkät runot tulevat ulkomuistista. Lapsuus on ollut kovaa pula-aikana. Lapsuuden tarinoita hän kertoo mielellään lapsenlapsilleen. ja sanoo, että sodan jälkeinen sukupolvi ei tiedä köyhyydestä mitään. Yksi, Kaitsu, hänen pojanpojistaan kiertää maailmaa Nightwish’in rumpalina. Musiikki on varmaan isoisältä perintönä saatua.

. Eskil toteaa sota-ajasta: ”Kauhea paikka, sota”. Polviin osui sirpale, mutta vauriot olivat vähäiset. Ihantalassa taas jotain sattui vatsaan ja siitä toivuttuaan oli Lapin sota edessä.  Eskil on yhdistyksemme vanhin jäsen ja käy vielä kerhossa Eskilin lempimusiikkia on Roikan laulama Pikku syntinen, jota hänen täytyi aina päästä tanssimaan, mutta nyt kunto ei enää riitä vaikka mieli kovasti tekisikin. Juhlassa hän oli poikansa saattamana.

 Arja kertoi haastateltavien olleen aivan upeita herrasmiehiä ja kertoi, että tehtävä oli hänelle mielenkiintoisin mitä hän on koskaan tehnyt. Hänelle jäi siitä hyvin miellyttävät muistot.

 Nyt meillä on arkistoituna muistelukansio tuleville polville tästä pienenevästä joukosta sotaveteraaneja.

Kiitos veteraanit Eskil, Olle ja Voitto teille muistoistanne.

Vaasan Eläkkeensaajat ry
Ulla-Maija Salo
sihteeri

Ps. Kuvassa v:lta 2016 veteraanit vasemmalta lukien Olle Malmberg, Voitto Hahto ja Eskil Ojala.

Kuva Kosti Laine