2012 Ruskamatka Kuhmoon

Ruskamatka Kainuuseen 17-21.9.2012

Ja maanantaina taas pakattiin bussi ja suunnattiin kohti itä-Suomea kohteena Kuhmo ja ruskan etsiminen. Maaruskaa ei nähty, metsäruskaa kylläkin sekä paljon, paljon pihlajanmarjoa. Päivähän siinä matkassa kului monine kahvi- ja ruokailutaukoineen. Ensimmäinen ilta lepäiltiin ja seuraavana aamuna aamupalan jälkeen kaikki tapansa mukaan pirteinä ja levänneinä autoon istumaan. Mukaamme saatiin paikallinen opas, joka kierrätti meitä pitkin ja poikin Kuhmon kaupungin nähtävyyksiä katsomassa.

Asukkaita Kuhmossa on vähän yli 9000, joista n. 7000 asuu kaupungin keskuksen alueella ja loput perukoilla (= heidän nimensä syrjäkylille). Metsiä on paljon, järviä n. 600 kpl. Kaupunki on tunnettu joka kesäisistä kamarimusiikkijuhlistaan.

Kiertomatkan aikana käytiin mm. Juminkeossa, joka on Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin informaatiokeskus. Juminkeko-käsite tulee kaukaa suomalaisesta ja karjalaisesta mytologiasta. "Kiertää päivän, kiertää kuun, vaan ei kierrä juminkekoa", sanotaan kansanrunoudessa arvoituksellisesti, selitystä antamatta.

Siellä oli taiteilija Aleksei Maksimovin taidenäyttely Vepsän myytit ja Kalevala. Kalevalaiset aiheet vepsäläisittäin nähtyinä. Talossa on esillä maailman laajin Kalevalan käännöskokoelma.

Käytiin tutustumassa Luontokeskus Petolaan. Siellä esiteltiin maamme kaikki suurpedot: susi, karhu, ahma ja ilves. Käytiin talvisotamuseossa. Sota on vahvasti mukana Kuhmon ja Kainuun historiassa, käytiinhän siellä talvisodan kovimmat taistelut.

Päivä vaihtui ja taas istuttiin bussiin kohteena Suomussalmi, iso kunta Kainuussa. Risteilimme Kianta-laivalla Kiantajärven rannalla sijaitsevaan Turjanlinnaan paikallisen oppaan johdolla. Opas kertoi mukaansa tempaavasti Ilmari Iki-Kiannon elämänvaiheista. Joka puolella Turjanlinnassa oli Iki-Kiannon omalle väelle ja vieraille antamia käskyjä ja ohjeita kirjoitettuna puihin, seiniin, oviin, lautasiin yms. kiantomaiseen runotyyliin. Jouduimme jopa laulamaan Nälkämaan laulunkin (Kuulkaa korpeimme kuiskintaa) kolme värssyä ennen kuin pääsimme takaisin pihapiiriin pikkupojan kirkosta, joka oli iso kivi metsässä. Talosta löytyi mm. vähän tavallista leveämpi sänky, joka oli kahden maattava, mutta yhden nukuttava Ikin ohjeen mukaan.

Tutustuimme paikalliseen käsityötaitoon Jaloniemessä ja Oilolassa.

Ajelimme kohti itää Raatteen tielle, missä on käyty kuuluisat Raatteentien taistelut talvisodan aikana. Kävimme kääntymässä rajavyöhykkeen puomilla asti ja Raatteen Portin talvisotanäyttelyssä. Vaikuttavin  ja mykistävin nähtävyys oli Talvisodan monumentti, kolmen hehtaarin alue, missä 17000 kivenlohkaretta kuvasivat Raatteentaistelun kaatuneita sotilaita ja keskellä seisoi keskusmuistomerkki nimeltään "Avara syli", joka muodostuu neljästä puukaaresta ja niiden päällä soi tuulessa 105 vaskikelloa, yksi kutakin talvisodan päivää kohden. Kotimatkalla Kuhmoon ihailtiin kainuulaisia ruskaisia metsä- ja vaaramaisemia ja lopuksi vielä ihailtiin Pajakkakosken kuohuja.

Taas uusi päivä ja vuorossa luontoretki Syväjärven virkistysalueelle. Patikkamaastot olivat mitä mainioimmat, polkuja pitkin ja poikin rinteitä järvien välissä. Reitit olivat 1,6 km:stä 6,5 km:ään.

Laavulla paistettiin makkaraa ja saatiinpa pienet hömpsytkin palanpainikkeeksi. Osa poimi puolukoita ja osa söi niitä vatsansa täyteen.  Kuhmon kotiin päästyä käytiin torilla työttömien kahvilassa lättykahveilla.

Uskomattoman kauniin Kuhmo-talon esittely oli tosi kiinnostava, kiitos Kuhmo-talon johtajan Matti-Pekka Pollarin, joka eläytyi esittelyyn todella ammattitaidolla ja perusteellisesti. Talo on Kuhmon kamarimusiikkifestareiden päätapahtumapaikka. Kaunis paikka oli myöskin Kuhmon moderni kirjastotalo, oli avaruutta ja erikoista arkkitehtuuria.

Jokailtaiset saunat tekivät hyvää autossa istumisen ja patikoimisen vastapainoksi. Torstai-iltana tanssitttiin elävän musiikin tahdissa. Vierailumme oli noteerattu, koska kolmessa paikallisessa lehdessä oli kutsuilmoitus torstai-illan eläkeläistansseista, jossa on vieraana vaasalaisia.

Perjantain kotimatkalla käytiin mm. Bomba-talolla Nurmeksessa kahvittelemassa, Maaningalla katsomassa Korkeakoskea, joka on mainittu maamme korkeimmaksi koskeksi. Askelmia rappusissa oli lähes 200. Sinne suurin osa retkeläisistä laskeutui ja kipusi taas ylös. Näkymät olivat hienot. Pielavedellä kävimme Lepikon torpan pihamaalla katsomassa Urho Kekkosen synnyintorppaa. Viitasaarella ruokailtiin Viikin Kartanossa. Kotiin ehdittiin iltauutisille. Suuri kiitos matkailujaostolle kun olivat saaneet suunniteltua taas meille monipuolisen ja loistavan matkan.
umsa

takaisin alkuun

linkki kuvagalleriaan