2017 Islanti

Panoraamakuva rantaraitilta. Oikealla näkyy musiikkitalo Harpa ja vasemmalla kaukana Hallgrimskirkja (Hallgrimurin kirkko)

 

54 eläkkeensaajaa satujen saarella Islannissa 9.-13.5.2017

 

Tämän vuoden ulkomaanmatkamme suuntautui Islantiin. Lensimme Helsingin kautta kohti Keflavikia, jossa isojen koneiden lentokenttä sijaitsee. Matkaa Reykjavikiin oli n.50 km. Saimme esimakua saaren maisemista. Reitti kulki läpi laavakenttien, jotka olivat meikäläiselle melkoinen nähtävyys. Karua ja tasaista maisemaa, kauempana lumirinteisiä tulivuorien kraatereita.

 Majoituimme Hotel Kletturiin illansuussa ja siitä kävellen lyhyen matkan päähän Frederiksen Ale House ravintolaan syömään illallista.

Keskiviikkona aamulla lähdimme kiertoajelulle katselemaan Islannin pääkaupungin Reykjavikin nähtävyyksiä.  Retki kesti n. 3 tuntia. Yleisnäkymä kaupungista oli vähän ankeahko suht’ mataline taloineen. Suurin osa taloista oli omakotitaloja. Tietenkin matkan ajankohtakin teki ankeutta, koska kevät oli siellä yhtä myöhässä kuin meillä täällä Suomessakin. Puut eivät olleet vielä saaneet lehtiä, mutta ruohikot jo vähän vihersivät paikka paikoin.  Kierroksen aikana oppaamme ”Malla” kertoi ja esitteli paikkoja. Ensimmäiset pysyvät asukkaat tulivat saarelle n. vuonna 870 paikkaan, joka on noin Reykjavikin paikkeilla. Nyt asukkaita on Reykjavikissa n. 125 000 ja suur-Reykjavikin alueella, joka muodostuu Reykjavikista ja kuudesta muusta kunnasta, yli 200 000. Kunnat ja kaupunki ovat kasvaneet ihan kiinni toisiinsa. Koko Islannin väkiluku on noin 350 000. Maan pinta-alasta 25% on asutusta ja viljelyä, 10% jäätiköitä, 10% laavakenttiä ja loput joutomaata.

 Kaupungin hienoimmat nähtävyydet olivat Hallgrímskirkja (Hallgrímurin kirkko). Se oli upea nähtävyys sekä ulkoa että sisältä, pelkistetty, ei mitään ”krumeluuria” koristeena. Kirkko on nimetty islantilaisen runoilijan ja papin Hallgrímur Péturssonin mukaan. Kirkko yltää 74,5 metrin korkeuteen, ja se on Islannin korkein rakennus. Osa porukasta kävi vielä illalla hissillä tornissa. Oli kuulemma hyvät näkymät ympäristöön.

 Toinen erikoinen rakennus oli musiikkitalo Harpa. Rakennuksen ulkopuoli on tehty lasitiilistä, joista jokaisessa on ledlamppu, jonka väriä ja kirkkautta voi säätää. Rakennuksen väri vaihtelee valaistuksen mukaan.  Rakennuksen on suunnitellut tanskalainen Henning Larsenin toimisto. Julkisivun on suunnitellut tanskalais-islantilainen taiteilija Olafur Eliasson.

 Yliopistoalueella oli mm. Alvar Aallon suunnittelema Pohjola-talo. Nähtiin parlamenttitalo Alþingishúsið, jossa Islannin parlamentti Allting kokoontuu. Nähtiin myös satama ja paljon muitakin paikkoja.

 Torstaiaamuna osan porukkaa piti lähteä valassafarille, mutta kovan (huom. KOVAN) tuulen takia retki peruuntui, koska aallokko oli vaarallisen korkeaa ja siellä ei olisi aallokossa nähnytkään mitään valaita.  Kierreltiin vähän omin päin kaupungilla. Iltapäivällä lähdimme ajelemaan lähellä Keflavikin lentokenttää sijaitsevaa Sinistä laguunia (Blue Lagoon), joka sijaitsee keskellä autiota laavakenttää. Paikka oli erikoinen. Vesi oli 37-asteista valkoista melkein kuin maitoa ja mineraalipitoista. Ulkona oli muutama aste lämmintä ja kova tuuli, mutta uimassa tarkeni hyvinkin. Siellä me liottelimme itseämme ja hieroimme kasvoihin nuorentavaa valkoista tai mustaa laavavaahtoa. En tiedä nuorennuimmeko kovin, koska me kaikki jälkeen päin tunsimme vielä toisemme.

 Perjantaina oli matka kultaiselle kolmiolle. Tällä retkellä tutustuimme Islannin merkittävimpiin luonnonnähtävyyksiin. Kävimme muinaisella kansankäräjäpaikalla, jossa Islannin yhteiset käräjät, maailman vanhimmaksi yhä toimivaksi kansanedustuslaitokseksi kutsuttu Allting, perustettiin vuonna 930. Siellä ylängöllä sijaitsi Islannin suurin järvi, kraatterijärvi Kerið, jonka pinta sijaitsee n. 140 m merenpinnan yläpuolella. Kävimme Geysirin kuumien lähteiden alueella. Strokkur on kaikkein aktiivisin Islannin vettä suihkuttavista lähteistä jossa n. viiden minuutin välein nousee kuuma vesipatsas ilmaan. Näistä kuumavesilähteistä saadaan lämpimät vedet lämmityksiin kaupungeissa ja kasvihuoneissa.  Kävimme myös yhdellä Islannin tunnetuimmista putouksista Gullfossin putouksella, joka sijaitsee Hvítájoen mutkassa Etelä-Islannissa lähellä Lanjjökullin jäätikköä. Vesi virtasi ja putosi kovalla pauhulla alas. Jossain matkalla näimme myös tulivuori Heklan, joka on ehkä tunnetuin tulivuori maassa. Kaikki olivat erittäin vaikuttavia nähtävyyksiä.

 Matkalla näimme myös paljon  lampaita ja islanninhevosia, joita maassa on n. 80 000. Elinkeinona islantilaisilla on maanviljelyksessä heinän ja hevosten kasvatus, teollisuus ja palvelut. Hintatasoltaan maa oli hirmuisen kallis.

 Kaiken kaikkiaan matka oli taas onnistunut. Sää oli parempaa kuin oli ennusteissa luvattu. Sadetta saatiin vasta lauantaiaamuna lentokenttämatkalla. Tuulikokemus oli myös aikamoinen. Sanotaan, että Vaasassa tuulee aina, mutta se ei ole mitään Islannin tavanomaisesta poikkeavaan tuuleen verrattuna. Kiitos taas matkailujaokselle hyvästä ja mielenkiintoisesta matkasta.

 

kirj. umsa

Linkki Islannin matkakuviin