2012 Sokkomatka

Sokkomatka 7.8.2012

Taas tuli kauan odotettu päivä jolloin lähdettiin sokkomatkalle. Kolme bussia kiersi pitkin ja poikin Vaasaa keräämässä väkeä, joita kertyikin kyytiin 139 henkeä. Sateisesta säästä huolimatta mieliala oli odottavan jännittynyt, koska ei yhtään taaskaan tiedetty mihin meitä viedään. Kolme autoa starttasi klo 8 aamulla ja nokka kääntyi kohti maakuntaa. Ensimmäisenä kohteena oli Isokyrön Kalliojärven matkailukeskus, jossa syötiin runsas aamupala. Sitten jaksettiinkin istua taas autoon ja matka jatkui mutkaisia kyläteitä pitkin kohti Ilmajokea ja Ilkan kenttää. Siitä saimme autoihin paikallisia oppaita.

Yksi autollinen lähti kiertämään Ilmajoen keskustaa ja ympäristöä. Käytiin Koskenkorvallakin Altian tehtaan portilla, mutta lähemmäs ei pääse lakipykälien takia, tehdäänhän siellä SITÄ maailmankuulua Koskenkorvan kirkasta lientä. Matkalla kuultiin kunnon pohojanmaan murtehella kerrottuna talonpoika, ratsutilallinen ja nimismies Jaakko Ilkan (pohjalaiset talonpojat) ja marski Klaus Flemingin (aatelisto ja sotaväki) joukkojen välisistä taisteluista ns. nuijasodan historiasta ja katseltiin paikkoja, jossa nuijasota v.1596-1597 käytiin. Santavuoren taistelu 24.2.1597 päätti nuijasodan. Santavuori on korkein ”vuori” Etelä-Pohjanmaalla, korkeus 146 m merenpinnasta. Ilkka ja nuijasota ovat vahvasti mukana Ilmajoen historiassa.

Toinen autollinen lähti Kyrönjoelle jokiristelylle Jaakko Ilkka-jokilaivalla Ilkan oopperalavan laiturista. Laivaan mahtuu noin 50 matkustajaa. Kauniit, vehmaat ja hyvin hoidetut rantapenkereet olivat kaunista katseltavaa ja melkein jokaisessa talon rannassa oli vene, joten kyllä ilmajokelaisetkin ovat venekansaa keskellä järvetöntä ja meretöntä Etelä-Pohjanmaan lakeutta. Kippari Laine toimi oppaana ja kertoi joen ja sen reunamien historiasta ja nykytilasta tytär-purserin tarjoillessa kahvia ja suolapalaa vierailijoille.

Kolmannen autollisen vuoro oli lähteä herkuttelemaan ja ostoksille Namitupaan oppainaan paikallinen opas ja Namituvan emäntä Laine. Siellä nähtiin työnäytös kuinka leivotaan Polkagris-karamellejä ja kuultiin polka-karamellien historia. Niitä ja kaikenlaisia muitakin karamellejä mm. vanhanajan kirkko(körtti)pastilleja, Pirun väkevää pohojalaasta salmiakkia, Pöyröö-puluveria yms. sai ostaa kotiinvietäväksi.

Kun kaikki ryhmät olivat kiertäneet em. paikat lähdettiin autoletkassa kohti Koskenkorvaa ja Jari Mäki Oy:n  amerikkalaisuuteen ja amerikkalaisiin tuotteisiin erikoistunutta yritystä. Jari kertoi omaan värikkääseen tapaansa oman ja liikkeensä historian ja kuinka on päätynyt nykyiseen suuruuteensa. Paikalla nähtiin mm. presidentti Kekkosen edustusauto, Kekkosen moottorivene ja kertoipa Jari vaimonsa pelkäävän hetkeä, jolloin Kekkosen DC-lentokone tulee myyntiin, niin mitä sitten tapahtuu, täytyykö 3-valtatielle tehdä lentokenttä. Oli hallissa monenlaista limusiinia, oli 12-metristä, 9-metristä yms., oli amerikkalaisia tv:stäkin tuttuja poliisiautoja ja kaikkea muutankin melkein mahdotonta.

Nälkäkin alkasi jo matkalaisia vaivaamaan ja niin lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Se löytyi Koskenkorvan talon Trahteerista. Vanhaa sukutilaa isännöivät Päivi ja Martti Koskenkorva. Emäntä esitteli pohojalaasittaan ruuat, joita oli tarjolla ja olivat maukkaita sekä muut matkailijoille tarpeelliset paikat, kuten miesten kusilaarin ja naisten hyysikän. Hyysikkä oli mukava, kun istuit yhdessä eriössä pytylle, niin vanhanaikaisesta putkiradiosta alkoi soimaan Olavi Virran Tyttö varjoilta kujalta, toisessa eriössä lähti vanhanajan sähköpaimen nakuttamaan virtaa, kolmannessa taas musiikkia jne. Isäntä esitteli ja kertoi museossa kieltolain, Koskenkorvan (viina), Jaloviinan (Jallu) historiasta jälleen ihanasti pohojalaasittaan.

Viimeinen kohde oli Minna Tuohisto-Kokon lasiateljee. Siellä ihailimme taiteilijan lasitaideteoksia ja sen jälkeen autojen nokat käännettiin kohti Vaasaa.

Päivä oli vähän sateentuhruinen, mutta eipä me kastuttu yhtään, kun kaikki olivat varautuneet tämänkesäisen vakiosateen varalle asiaan kuuluvin varustein.

Nähtiin ja aistittiin, että ilamajokelaaset ovat ylpeitä Ilkka-historiastaan ja omasta eteläpohojalaasesta murtehestansa.

Kiitos matkailujaoksen väelle hyvin suunnitellusta matkasta. Jälleen kerran yllätitte meidät iloisesti. Ei aina tarvitse lähteä ”merta edemmäs kalaan” tai toiselle puolelle Suomea, omasta lähimaakunnastakin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista.

umsa          

takaisin alkuun

valokuviin