2013 Sokkomatka
 Aurajoen rantaa |
Sokkomatkalla 5 – 6.8.2013
Uteliaita ja jännittyneitä yhdistyksen jäseniä kerättiin taas kerran kahteen linja-autoon joka puolelta kaupunkia aamuvarhaisella. Säätiedot olivat luvanneet kauniin ja helteisen sään jatkuvan vielä muutaman päivän ja sehän meille sopii kuin nenä päähän. Matka kohti tuntematonta määränpäätä voi alkaa.
Autojen nokat ulos kaupungista ja suuntana valtatie 8 kohti etelää. Eteenpäin, eteenpäin, kahvilla, eteenpäin, eteenpäin edelleen. Päädyttiin Turun ohi Kaarinan kaupunkiin, josta turunmurretta puhuva Minna-opas hyppäsi polkupyörineen kyytiin ja matka jatkui Kaarinan esittelyllä. Kaarina on kaupunki Turun kupeessa, asukkaita kuntaliitosten jälkeen noin 32000. Kävimme lounaalla Piispanrannassa, jossa on vanhaan talliin kunnostettu viihtyisä ravintola nimeltään Vanha talli. Siellä olimme molemmat autolliset yhtä aikaa ja sitten tiemme erosivatkin. Matka jatkui vanhaa Suurta Rantatietä ns. Kuninkaantietä pitkin ja saavuimme Tuorlan kartanon alueelle. Kuulimme kartanon historian. Kartanon mailla sijaitsee Tuorlan planetaario, joka on osa Turun yliopiston observatoriota. Planetaariossa näimme elokuvan nimeltä ”Maailmankaikkeuden seitsemän ihmettä”. Mielenkiintoinen esitys avaruudesta.
Seuraava kohde oli Kuralan Kylämäellä sijaitseva Iso-Kohmon museotalo. Vastassa meitä oli talon ’emäntäpiika Lempi’ maitokannuineen ja lehmänkelloineen saappaat jalassa ja ruutuessu päällään niin kuin piialla pitääkin. Lempi oli vauhdikas persoona hauskoine juttuineen. Saimme vähän liikuntaa jumpan ja piirileikin muodossa. Koulumuseossa istuimme kiltteinä oppilaina pulpeteissa ja kysymyksiin sai vastata vasta viitattuaan ja saatuaan Lempiltä luvan vastata ja osaamisesta sai Kuralan Kylämäen ABC-kirjan. Saimme tutustua kaikenlaisiin entisaikojen rakennuksiin, kalusteisiin ja esineisiin, kuulimme talon historiaa. Harvinainen museo, kun kaikkeen sai ja pitikin koskea. Nostalgiset muistot kohosivat mieleen ja jokainen muisti jotakin lapsuudestaan "voi meilläkin oli tällainen" ja kaikilla oli hymy huulillaan.
Autonnokka kohti Turkua ja hotelli Hamburger Börssiä torin laidalla, jonne heitettiin matkatavarat ja taas vauhdikkaasti autoon suuntana Wanhanajan Puoti -yhdistyksen ylläpitämä Suomen laajin kahvi- ja kauppamuseo, joka on toiminut vuodesta 2003 lähtien. Heräsi nostalgisia muistoja, kun näki vanhoja lapsuudenaikaisia kahvi-, tee-, tupakka- ja saippuapaketteja, kahvipannuja yms. Kahvit maistuivat vanhoja pakkauksia katsellessa. Puoti on saanut alkunsa vaasalaissyntyisen turkulaistuneen Mikael Anderssonin harrastuksesta.
Iltaa vietettiin kukin tavallaan, Aurajokea katsellessa, toria kierrellessä ja olusilla istumisessa.
Aamupalan jälkeen taas autoon ja Aurajoen rantaan. Siellä meitä odotti m/s Autere miehistöineen ja suuntana Airiston kauniit maisemat. Parituntisen istumisen ja auringonpaisteisen matkan jälkeen saavuimme Seilin saarelle. Vastassa oli opas Tove. Tutustuimme vaatimattomaan puukirkkoon ja kuulimme saaren synkän historian sairaalasaarena. Saari on ollut spitaali- eli leprahospitaalina 1600-luvulta lähtien ja myöhemmin mielisairaiden eristyspaikkana. Viimeinen leprapotilas kuoli v.1785. Sairaalan toiminta on lopetettu v. 1962. Nykyään saaren rakennukset ovat Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksena. Saaren nimestä on tullut sanonta ’täydessä seilissä’, koska saarella valmistettiin pontikkaa, jota merimiehet kävivät ostamassa ja olivat siis täydessä seilissä (umpikännissä) saapuessaan maihin. Toinen sanonta on ’seinähullu’. Mielisairaala-aikana rauhattomat potilaat sidottiin seinälle riehumisen estämiseksi.
Synkästä historiasta huolimatta saaren luonto on kaunista, siellä voi löytää mm. kaikki Suomessa kasvavat lehtipuut Lapin vaivaiskoivua lukuun ottamatta.
Taas tunnin laivassa istumisen jälkeen saavuimme Nauvoon. Tutustuimme täälläkin kirkkoon ja lopuksi pääsimme ruokailemaan Martan kesäkahvilan lohisopalle. Lasse autoineen oli saapunut maitse meitä hakemaan ja niin pitkä kotimatka alkoi. Ilta olikin jo pitkällä kotiin saavuttaessa.
Tämä oli kertomus Lassen auton tapahtumista, Anton autoineen ja matkustajineen teki matka käännetyssä järjestyksessä.
Kiitos taas kaikkien 99 mukana olleen matkustajan puolesta matkailujaokselle, Ingvesmatkoille ja paikallisoppaille hyvin järjestetystä todellisesta sokkomatkasta..
Uutta matkaa odotellessa
umsa