2014 Azorit
Azorit 7-14.4.2014
Tämänvuotinen ulkomaanmatka suuntautui keskelle Atlantin valtamerta noin 1500 km Lissabonista Amerikan suuntaan. Kohteena oli Portugalille kuuluvan autonomisen saariryhmän pääsaari São Miguel ja siellä saariryhmän suurin kaupunki Ponta Delgada, jossa on n. 70 000 asukasta. Saariryhmään kuuluu 9 eri saarta pinta-alaltaan 17 km² - 759 km². Saaret ovat hyvin tuliperäisiä. Kaikki saaret ovat tulivuoren kraatereita. Monessa paikassa löytyi kuumia lähteitä ja maan uumenista pulppusi kuumaa höyryä ja vettä. Tämän laavaisen maan takia saari on vehmas ja vihreä ja kaikki mitä maahan laitetaan kasvaa rehevästi. Kukkaloisto oli upeaa, kukkivat atsaleapensasaidat reunustivat teitä ja vuorenrinteitä jokaisella retkellä. Meillä hautajaiskukkana käytettävä kalla kasvoi ja kukki rikkakasvina joka puolella. Kukkaloisto ei kuulemma ollut vielä läheskään täydessä terässä, mutta meille se oli jo aivan riittämiin. Hortensia on saarilla yleinen kukka, mutta ne eivät olleet vielä kukassa. On varmaan kaunista silloin, kun hortensia kukkii kokonaan. Niitä oli siellä paljon, puhumattakaan monista muista kukkivista kasveista.
Majoituimme neljän tähden Hotelli Marina Atlanticossa merinäköalalla. Toisen päivän aamupäivällä tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin kävelylenkillä oppaan johdolla. Saimme yleissilmäyksen kaupunkiin ja sen tärkeimpiin kohteisiin. Nähtiin kauniita rakennuksia, kirkkoja, puistoja yms. Huomion kiinnittivät katujen koristeelliset kuvitukset. Kaikki jalkakäytävät olivat täynnä erilaisia mustavalkoisia ornamenttikuvioita, jotka oli naputeltu valkoisen kalkkikiven ja mustan laavakiven pienistä palasista. Jokaisella kadunpätkällä oli erilainen kuviointi. Kuvioiden tekoa saimme myös nähdä, kun yhtä toria juuri päällystettiin monen miehen voimin.
Kolmannen päivän aamulla noustiin bussiin, joka vei meidät kierrokselle saaren itäiseen osaan. Suuntana olivat mm. Nordesten ja Povacaon kylät. Maisemat olivat vehmaan puutarhamaisia ja kauniita. Saarella on n. 60 000 lehmää ja sen kyllä huomasi. Joka paikassa vehmailla laitumilla oli monikymmenpäisiä karjalaumoja. Laitumet oli rajattu tasaisesti ladotuilla laavakiviaidoilla. Saaren pääelinkeinoja ovat karja- ja meijeritalous. Turismiin ei ole satsattu samalla tavalla kuin muissa etelän maissa. ”Turistipyydyksiä” ei paljoa näkynyt, ei kaupungissa eikä maaseudullakaan. Turistikohteina ovat maisemanähtävyydet ja niitä riitti yltä kyllin. Saari on n. 60 km pitkä ja kapeimmalta kohdaltaan 8 km leveä. Itäosaa kiertäessämme matkaa tuli n. 200 km, kun kierrettiin pikkuteitä eikä pysytelty pääteillä. Kävimme tutustumassa yhdellä teetehtaalla (saarella ainoat Euroopan kaksi teetehdasta) ja da Ribeira dos Caldeidões luonnonpuistoon sekä monilla näköalapaikoilla, joista oli aivan silmiä hivelevät näköalat alas merelle päin ja ylös vuoristoihin. Näimme myös Lagoa das Furnas –järven Furnasin kylässä.
Torstai-iltana osa porukasta lähti Quinta da Terçan tilalle Livramentoon katsomaan Lusitano-hevosia. Perhetilan hevoset olivat hienoja ja perheen tyylikkäitten poikien ratsastusesitys oli upeaa katsottavaa.
Perjantaina vuorossa olivat saaren keski- ja länsiosat. Kävimme tutustumassa saaren keskiosassa Tulijärveen (Lagoa do Fogo), jonka lähellä jotkut uskaltautuivat uimaan Caldeira Velhan kuumissa rautapitoisissa luonnonlähteissä. Länsiosassa ihastelimme kaksoisjärviä (Lagos Azul ja Lagoa Verde). Sumuinen sää ei vain näyttänyt meille parhaita paloja, sillä kirkkaalla säällä toinen järvistä on sininen ja toinen vihreä. Kävimme myös tutustumassa likööritehtaassa. Saimme maistella saaren liköörejä ja ostella niitä myös matkatuliaisiksi kotiin tuotavaksi.
Viimeisenä päivänä (sunnuntaina) kävimme Furnasin kylässä ja siellä tutustuimme yli 200-vuotiaaseen vehmaaseen ja kukkaloistoiseen Terra Nostran puutarhaan. Puutarhassa on Nuoruuden lähde, jonka vesi on hyvin rautapitoista ja veden lämpötila on 40 asteista. Uimassa käytiin, mutta huomattavaa nuortumista ei tapahtunut (onneksi, olisi pian joutunut takaisin työelämään eläkepäiviltä).
Omatoimisesti kävimme Ponta Delgadassa tutustumassa Palácio de Sant’ana jardim -puistoon ja Jardim Antonio Borges -puistoon. Upeita puistoja molemmat erilaisine ja eksoottisine kukkineen, puineen ja rakennelmineen.
Yleisesti ottaen saari oli kaunis, vehmas näkemisen arvoinen paikka. Asia, mikä ihmetytti, oli se, kun ihmisiä ei näkynyt oikeastaan missään. Talot ja puutarhat olivat siistiä ja hyvin hoidettuja, mutta ei näkynyt asukkaita, jotka niitä hoitivat eikä myöskään lapsia ulkona leikkimässä. Sekä maaseudulla että kaupungissa oli sama hiljaisuus. Kaikin puolin hyvä matkakohde ilman minkäänlaista yöelämää.
Kirj. umsa