2017 Ruskamatka Kilpisjärvelle

Vaasan Eläkkeensaajat ruska-matkalla Lapissa

Kauan odotettu ruskamatka on alkamassa maanantaina 11.9. Aamu seitsemältä auto lähti keräilemään väkeä ja suunta oli kohti pohjoista. Odotettavissa oli pitkä matka istumista ennen kuin olisimme perillä pääkohteessamme Kilpisjärvellä. Toki matkalla oli jo paljon nähtävää. Vaasasta lähtiessä maisemat olivat vehmaita ja vihreitä, jokunen koivun- tai vaahteranlehti yritti kellertää tai punastella ja yritti ounastella ruskan ja syksyn saapumista.

Matka eteni ja ensimmäinen pysähdys oli Kalajoella kahvin merkeissä. Samalla teimme pienen koukkauksen ja kävimme katsomassa Kalajoen kuuluisia Hiekkasärkkiä. Jossakin pidettiin ruokatauko ja maisemat vaihtuivat edelleen. Puut alkoivat pikku hiljaa kellastua ja maisema oli kaunis, kun metsässä oli sekä lehti- että havupuita. Havupuut tummanvihreinä ja lehtipuut jo melko keltaisina ja maasto alkoi kumpuilla tämän tasaisen Pohjanlahden rannikon jäätyä taakse.

Illansuussa saavuimme Rovaniemelle, ensimmäiseen yöpymispaikkaamme. Kaupunki sijaitsee Kemi- ja Ounasjokien risteyksessä. Silloinen kauppala tuhottiin 90%:sesti Lapinsodan lopulla. Nykyinen Rovaniemi on (kuntaliitosten jälkeen )maa-alueiltaan Suomen pohjoisin kaupunki. Yövyimme Rantasipi Pohjanhovissa. Illalla pimeän tultua kävimme kuvaamassa iltavalaistuksessa kylpevää Rovaniemen nähtävyyttä, Ounasjoen ylittävää vuonna 1986 valmistunutta siltaa nimeltään Jätkänkynttilä.

Aamutuimiin matka jatkui kohti Kittilän Sirkkaa ja Levitunturia. Kävimme Levitunturin näköalakahvila Tuikussa maistamassa minttukaakaota, mutta näkymät tunturiin olivat huonot kovan sumun takia. Muonion lounastauon jälkeen ihailimme Suomen Lapin tunturimaisemia ja ruskaa matkalla käsivarren Lappiin. Kilpisjärvellä majoittauduimme Lapland Hotel Kilpiseen Saana-tunturin juurelle.

Keskiviikkona matkamme jatkui edelleen kohti Norjaa ja Tromssan kaupunkia, joka on Pohjoismaiden suurin napapiirin yläpuolella oleva kaupunki. Maisema muuttui jylhemmäksi Suomen loivien tunturimaisemien jälkeen. Ihailimme tunturien (vuorien) jylhyyttä ja aivan upeaa ruskaa, joka oli ainakin länsi-Lapin parasta vuosiin. Matkalla ohitimme Suomen korkeimman maantiekohdan Muotkatakka-nimisen paikan. Paikka on 565,8 metriä merenpinnan yläpuolella. Tässä paikassa ammuttiin sodan viimeiset tykinlaukaukset huhtikuussa v. 1945. Tromssassa ihailimme kaupunkia ja sen omaleimaisia norjalaisia taloja, Lapin korkeinta siltaa sekä kävimme kuvaamassa Jäämeren katedraalia.  Kävimme tutustumassa myös elämyskeskus Polariassa  (meriakvaario), jossa ihasteltiin ja hämmästeltiin erilaisia meren eläimiä. Ruskaa Tromssassa ei ollut juurikaan, koska ilmasto on aika lämmintä Golf-virran takia. Päivä oli aika lämmin ja aurinkoinen. Paluumatkalla kävimme vielä kuvaamassa Rovijoen ”Morsiushuntu” putouksella, jossa veden pudotus on noin 30 metriä.

Torstaina lähdimme Maria-laivalla yli Kilpisjärven kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä. Matka kesti n. ½ tuntia. Perillä patikoimme rajapyykille, jonne oli matkaa 3 km (yht. 6 km). Polku oli suht. hyvää. Osa porukasta jäi autiomajalle keittämään nokipannukahvia. Rajapyykki sijaitsee pienellä tekosaarella Koltajärven itäpäässä ja kun pyykin kiersi niin tuli käytyä kolmessa maassa. Passia ei toisin tarkastettu kertaakaan. Polku pyykille kulki Ruotsin puolella. Suomen puolella avautui suuri Mallan kansallispuisto. Hotellille palatessa oli mahdollisuus vielä vaeltaa Saanan luontopolulla. Itse Saanalle nousulle meillä ei ollut aikaa.

Perjantain lähdimme kotimatkalle samaa käsivarren reittiä kuin tulimmekin. Muoniojoki virtasi vieressä ja muuttui etelämpänä Tornionjoeksi. Molemmat joet ovat rajajokia Ruotsia vastaa. Matkalla kävimme Aavasaksan Aurinkovaaran laella kuvaamassa ja  vähän matkan päästä ruokailemassa Pellossa Vihreällä Pysäkillä.

Yövyimme Kemissä Hotelli Merihovissa ja sen jälkeen matka kohti kotia ja tasaista Pohjanmaata alkoi. Me 56 matkailijaa saimme matkalta kaiken sen mitä lähdimme hakemaan, kaunista ruskaa ja mukavaa seuraa. Kaikkiaan sää suosi matkaamme. Sade alkoi vasta viimeisellä matkaetapilla ja pientä ruskaakin oli jo saapunut Pohjanmaalle.  Kiitokset taas matkailujaoksen Maurille, Matille, Mailikselle ja Liisalle matkasta. Samoin kiitokset Ykkösmatkoille matkan suunnittelusta sekä matkan aikana matkanjohtajana ja oppaana toimineelle Ykkösmatkojen oppaalle Mirja Rautiaiselle. Suuret kiitokset menee taitavalle kuljettajallemme, Oravaisten Liikenteen Marko Salmensuolle, jonka turvallisessa kyydissä istuimme 2350 km.

kirj. umsa

takaisin alkuun

Linkki valokuviin