2018 Saaristomatka Ahvenanmaalle
 Saaristoa lautalta kuvattuna |
Matka Saaristotietä Ahvenanmaalle 9.-11.6.2018
Jälleen varhainen herätys lauantaiaamuna. Keräilyn jälkeen autonnokka kohti etelää ja ensimmäiseksi kohteena Kustavi Uudenkaupungin eteläpuolella. Pientä sapuskaa rinnan alle ja Vuosnaisissa auto lautalle ja kohti Åva-Brändön saaristokuntaa, jossa meitä oli opas vastassa. Brändössa kiertelimme oppaan kanssa ihaillen kaunista saaristoa, johon kuuluu yli tuhat saarta ja kuulimme erilaisia juttuja saaristolaisten kovasta elämästä ennen ja nyt vähän helpommasta, koska yhteydet mantereelle pelaavat suht’koht hyvin. Brändössa on vajaa 500 asukasta ja väestökehitys on koko ajan laskeva, koska nuoriso lähtee pois saarilta. Kielenä on ruotsinkieli. Saaren läpi kulkee Tukholman ja Turun välinen vanha postitie ja kuulimme tarinaa kuinka postinkuljetus sujui ennen vanhaan.
Lauttamatka jatkui Brändön Torsholmasta satojen kauniiden luotojen ja saarten ohi Kumlingenin kautta Ahvenanmaan ”mantereen” Vårdöseen, joka kuuluu Sundin kuntaan. Siellä seuraamme liittyi opas Inga-Britt. Ensimmäisenä vastaan tulivat Bomarsundin linnoituksen rauniot. Nämä rauniot on jäännös Suomen sodan jälkeiseltä ajalta, jolloin venäläiset rakensivat linnoituksen puolustaakseen länsirajaansa. Vuonna 1854 brittiläiset ja ranskalaiset sotilaat hyökkäsivät linnoitukseen, joka antautui neljän päivän taistelun jälkeen. Myöhemmin linnoitus tuhottiin, koska brittiläisten etujen mukaista oli lopettaa venäläisten toiminta saarella. Krimin sodan päättäneeseen Pariisin rauhansopimukseen tuli määräys, ettei Ahvenanmaata saa linnoittaa. Linnoitus oli niin iso, että sitä kutsutaan (oppaan mukaan) "venäläisten suuruudenhulluudeksi neljän päivän sotaa varten". Kastelholman linna on peräisin 1500-luvulta. Kävimme myös paikallisessa kotiseutumuseossa.
Matka jatkui Ahvenanmaan mantereella. Näimme lukemattomat määrät omenatarhoja. Ne olivat kuin Keski- ja Etelä-Euroopan viini- ja hedelmätarhaviljelmiä suorissa riveissä. Kuulimme paljon tietoa omenanviljelystä samoin kuin perunanviljelystä. Ahvenanmaa on kuuluisa perunalastuistaan (Taffel Sipseistä) ja omenamehuistaan. Kävimme Geta-vuorella lounaalla ja ihailemassa maisemia. Sen korkein kohta on 107 metriä merenpinnan yläpuolella. Ravintolassa saimme kuuluisaa Ahvenanmaan perinneruokaa, Ahvenanmaan pannukakkua, joka on valmistettu mannaryynipuurosta paistettuna pannarin tapaan, mutta paksumpana kuin meidän pohjalaisten pannari ja se syödään luumukiisselin (väskynäsopan) ja kermavaahdon kanssa.
Parin kolmen kirkon verran meitä ”kirkotettiin” (oppaan sanojen mukaan). Kävimme ensin Brändössa Pyhän Jaakobin kirkossa. Tämä tällä paikalla oleva kirkko on vihitty käyttöönsä v. 1893. Kirkossa on 1400-luvulta peräisin oleva alttarikaappi.
Toinen kirkko, jossa kävimme, oli Vårdön 1500-luvulta peräisin oleva keskiaikainen kivikirkko. Kirkkomaalla on kirjailija Anni Blomqwistin hauta. Blomqwist on kirjoittanut mm. kirjan Myrskyluodon Maija. Myrskyluoto, Väderskär, sijaitsee kaukana ulkomerellä.
Kolmas kirkko oli Finströmin Pyhän Mikaelin kirkko. Harmaakivestä rakennettu kirkko on peräisin 1400-luvulta.
Kaikki Ahvenanmaan kirkot ovat vanhoja kivikirkkoja, joilla on kaikilla oma historiansa ja niitä on joka kunnassa. Kuntia on tällä hetkellä 16. Kuntaliitoksia odotellaan, pitäisi päästä kolmeen kuntaan. Ahvenanmaalla on itsehallinto ja pääkieli on ruotsi, työllisyys on hyvä, lisää työvoimaa tarvittaisiin manner-Suomesta. Pääelinkeino saarella on merenkulku. Suuria väkeä työllistäviä ovat myös turismi, kauppa ja perunan- ja omenanviljely. Väkiluku on vähän vajaa 30 000. Kuulimme myöskin tarinoita Ahvenanmaan rikkaimmasta miehestä, Anders Viklöfistä.
Maarianhaminassa teimme kaupunkikierroksen. Näimme mm. rahtipurjealus Pommernin, mutta se oli korjauksessa. Ilta ja seuraava aamupäivä olivat vapaata aikaa. Paluumatka Turkuun tehtiin Viking Linen Crace-laivalla.
Kiitokset matkailujaokselle, kuljettaja Reijolle, molemmille oppaille ja matkaseuralaisille. Matka oli jälleen kerran antoisa.
12.6.2018 Umsa