2019 Karjalan kierros

Retki Karjalan laulumaille

Moilasen bussi oli kiertänyt maanantaiaamulla 12.8. klo 4.45 asti ympäri Vaasaa ennen kuin minut noukittiin Tervajoelta mukaan klo 6.50. Kuskina oli itse Eero Moilanen. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Alajävellä, toinen Siilinjärvellä ja kolmas vielä Suomen puolella Joensuussa. Ajosää oli pilvipoutainen ja välillä vähän satoi. Meille soi radiosta ”Isänmaa”-nauha, joka kertoi Talvisodan ja Jatkosodan syttymisestä ja vaiheista. Jokainen täytti tarkasti maihinpääsykaavakkeen kaksin kappalein. Jos ne poikkesivat viisumihakemuksesta, niin silloin tuli ongelmia. Eero meidät aika tehokkaasti ”pelotteli”.

Niiralan rajanylityspaikassa meitä tutkittiin perusteellisesti. Silmälasit piti ottaa päästä, jos passikuva oli ilman. Passintarkastus kesti enemmän aikaa kuin oli ennakoitu. Meidät laskettiin, että kaikki ovat mukana, eikä kukaan ole jo eksynyt. Ruplanvaihtaja tuli autoon, kun oli selvitty tullista. Niitä ruplia tarvittiin heti, kun aivan rajan läheisyydessä oli hyvä kauppa. Ostettiin vähän suolaista naposteltavaa ja tietenkin juotavaa. Illansuussa oltiin Sortavalassa, jossa majoituttiin. Hotelli Kaunis oli keskustan läheisyydessä oleva siisti hotelli. Jotkut jaksoivat vielä lähteä kävelemään läheiseen puistoon ja torille. Puiston patsaan esikuvana on ollut kuuluisa runonlaulaja Petri Shemeikka.

Aamiaisen jälkeen pakattiin laukut ja lähdettiin torille, jossa tehtiin ensimmäiset ostokset. Kaikki oli valtavan halpaa, joten oli ihan pakko ostaa. Hyvää kahvia saatiin juoda siistissä kahvilassa. Ilma oli taas pilvipoutainen, hyvä ajosää, kun lähdettiin ajamaan eteenpäin. Ajettiin varsinaisilla Karjalan laulumailla kumpuilevia, mutkaisia, mutta hyväkuntoisia teitä pitkin. Matkan varrella näkyi entisiä isoja kolhooseja, jotka olivat romahduksen partaalla, ankeita näkyjä. Seuraava kohde oli Huuhanmäen kasarmialue, jossa oli ollut suomalainen kasarmi, mutta venäläisille ne eivät olleet kelvanneet. He olivat rakentaneet uudet rakennukset viereen. Todistus, että tässä maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Molemmat kasarmit olivat surkeassa kunnossa. Niitä katsottiin autosta käsin. Näitä paremmassa kunnossa on lähellä oleva kallioluolasto, jota suomalaiset käyttivät jatkosodan aikana. Nykyinen venäläinen omistaja on tehnyt siitä sotahistoriallisen museon.

Jatkettiin matkaa kohti Lahdenpohjaa ja Jaakkimaa. Veikko Vennamo oli syntynyt Jaakkimassa 11.6.1913. Hänen kotinsa oli vielä  tallella muutama vuosi sitten, kunnes se paloi maan tasalle. Eero kertoi, että Venäjällä aika usein talot palavat kovalla pakkasella ukkosen salaman iskiessä yhtä aikaa kaikkiin neljään nurkkaan. Seuraavaksi pysähdyttiin Lumijoella, jonka kirkko oli säästynyt melko hyvässä kunnossa, vaikka oli ollut Neuvostoliiton aikana perunavarastonakin. Kirkonkellot olivat tornissa paikallaan ja muutama meidän miehistämme kävi niitä soittamassa.

Kurkijoella pysähdyttiin museon pihaan, jonka kuistin kaiteille tehtiin konjakkitarjoilu. Museon opas tuli meitä jotenkin moittimaan, mutta luovutti, kun ei ymmärretty hänen puhettaan. Siinä talossa oli nobelisti Artturi Iivari Virtanen syntynyt ja kasvanut lapsuudessaan. Talon seinälle oli kiinnitetty mestarihiihtäjämme Veikko Hakulisen kuvallinen muistolaatta. Siinä oli suomenkielinen selostus, mitä ei monessa paikassa ollut. Ei edes englannnin kielistä tekstiä näkynyt juuri missään. Hakulinen oli syntynyt Kurkijoen Alhon kylässä 4.1.1925.

Matkaa jatkettiin Käkisalmeen, jossa majoituttiin hotelli  Keksholmiin. Päivällisen jälkeen kuskimme Eero otti haitarin esiin ja ryhdyttiin laulamaan yhdessä. Voittokin innostui säestämään meitä. Ilta sujui mukavasti. Saimme laulukirjat ihan ikiomiksi. Hotelli oli taas siisti ja melko korkeatasoinen. Käkisalmi kuuluu Leningradin lääniin ja sen vuoksi tiet, kadut ja rakennukset ovat hyvässä kunnossa.

Aamiaisen jälkeen taas matkalaukut mukaan linja-autoon. Tehtiin Käkisalmessa kiertoajelu. Käytiin ortodoksikirkossa, joissa toisessa oli hartaushetki meneillään. Naiset sitoivat huivin päähänsä astuessaan kirkkoon. Kaunis kokemus. Myöhemmin käytiin myös luterilaisen kirkon luona, joka poikkesi täysin ortodoksisesta kirkosta. Mutta komea kivikirkko luterilaiseen tyyliin sankaripaaseineen. Sisään ei päästy, koska oli keskiviikko.

Kauniissa säässä jatkoimme Käkisalmen linnaan, jonka vallit muistuttivat meitä Haminan vastaavista. Linna kauniissa paikassa sijaitsi Vuoksen varrella. Linnan sisällä oli sotamuseo, jonka kaikki kirjoitukset olivat venäjänkielisiä. Siksi jäi paljon arvailujen varaan. Vaikuttavin ja samalla karmein oli lapsitsaarin Iivana VI:n vankityrmä, jonne hän joutui jo n. vuoden ikäisenä, kun keisarinna Elisabet kaappasi vallan häneltä. Hänellä oli kaksi vartijaa, jotka myös huolehtivat hänestä. Koko elämänsä hän oli vanki nro 1, joka piti surmata heti jos syttyi levottomuuksia. Iivana eli 34 vuotiaaksi. Eikä hän ikinä nähnyt päivänvaloa.

Puolilta päivin jatkettiin kohti Kiviniemeä, jossa pysähdyttiin vähän shoppailemaan ja kahville. Samalla saimme seurata hurjaa koskenlaskua kumiveneillä. Kaksi koskimelojaa näytti osaamistaan kosken kuohuissa. Voi vain ihailla heidän taidokkuutaan. Jatkettiin Viipuria kohti. Matkan varrella oli Mannerheimin linjan bunkkereita, jotka venäläiset olivat räjäyttäneet alhaalta päin. Yhtä pysähdyttiin katsomaan. Oli aika  lohduttoman näköinen. Viipurissa käytiin ensiksi Talikkalan torilla. Siellä saatiin tehtyä ostoksia oikein ajan kanssa. Yöpaitoja, hattuja, paitoja ainakin saatiin ruplilla hankittua. Pellavakaupassa oli kauniita tekstiilejä ja vaatteita. Niitä lähti jonkin verran mukaan. Kiertoajelulla nähtiin Viipurin linna ja Veikko Lavin tutuksi tekemä Nälkälinna, jonka viereissä talossa presidentti Ahtisaari syntyi. Käytiin Monreposin puiston edessä. Siellä on parhaillaan iso remontti käynnissä, joten ei päästy näkemään sitä. Viipurissa hotellimme oli Hotel Vyborg.

Illallisen jälkeen lähdin pienen ryhmän mukana kaupungille kävelemään. Poikettiin ensin puistoon, jossa oli heti alussa kuuluisa Ravintola Espilä. Vähän matkan päässä oli vanhaan, isoon puuhun kaiverrettu taidokkaasti kolmet kasvot. Tulimme Viipurin torille, jossa myös Pyöreän Tornin ravintola sijaitsee. Siellä piti aivan ehdottomasti käydä. Ravintola oli 3:ssa kerroksessa. Nautittiin siellä tunnelmallisessa miljöössä viiniä. Varmaan moni kävi ulkoilemassa Suomenlahden rannalla.

Aamulla ajettiin Viipurin torille, jossa ei vielä ollut siihen aikaan kojuja, mutta iso kauppahalli oli auki. Kaikenlaisia ostoksia tehtiin. Mutta kun ruplat loppuivat, niin sitten oli hyvä vähän kierrellä torin ympäristössä. Sitten taivas ihan repesi. Vettä tuli kaatamalla ja se muuttui raekuuroksi. Onneksi kukaan ei kastunut pahasti. Lähdettiin ajelemaan kohti Ihantalaa, jossa käytiin muistomerkillä. Siellä olisi ollut tarkoitus laulaa Veteraanin iltahuuto. Mutta sateli sen verran, että Eero ei uskaltanut viedä haitaria ulos. Jääskessä, joka oli ollut väkirikkain maalaispitäjä, ylitettiin leveä Vuoksi. Svetogorskilla/Ensolla on asiat  tällä hetkellä hyvin. Amerikkalaisten ostama iso vaneeritehdas antaa paikkakunnalle työpaikkoja.

Tullista selvittiin nyt nopeammin. Aivan vieressä olevaan Tax Freehin ei saanut mennä kävellen, vaan kaikki bussin kyytiin. Kuulemma on käytetty väärin tätä mahdollisuutta. Siksi oli kova kuri.

Kaikilla oli jo kova nälkä, joten aivan aiheellisesti pysähdyttiin Imatran ABC:lle syömään. Mikkelin torilla moni kävi kahvilla. Siellä meille kuskiksi vaihtui Eija. Olin Tervajoella ennen puolta yötä.

Retki antoi paljon ja sitä on hyvä muistella kuvia katsellen. Kiitos kaikille teille mukana olleille!

Oman näkemyksensä retkestä kirjoitti Sinikka Hakomäki.

Linkki matkalla otettuihin valokuviin