2019 Raasepori-Hanko
Kesäretki Raaseporissa ja Hangossa
Varhainen maanantaiaamuherätys 3.6 ja matkaan, jonka suuntana on Etelä-Suomi ja siellä kohteina Raasepori ja Hanko. Pienen lakisääteisen pysähdyksen ja monen mutkan ja mutkaisen tien kautta saavuimme eteläisiin kauniisiin kumpuileviin ja lehtomaisiin maisemiin Raaseporiin. Raaseporin kaupunki syntyi v.2009, kun Tammisaari, Pohja ja Karjaa yhdistyivät. Nimensä kaupunki sai Raaseporin vanhasta linnasta, joka sijaitsee Tammisaaren Snappertunassa. Ensimmäinen kohde oli Fiskarsin ruukkialue. Ei olisi luullut, että olemme Suomessa kun maisema ja miljöö oli uskomattoman kaunista ja omanlaatuista kukkivine puineen. Ruokailu Kuparipajassa ja sen jälkeen kiersimme autolla oppaan opastuksella ympäri ruukin aluetta ja kuulimme ruukin menneisyydestä ja nykyisyydestä. Rautaruukin on perustanut saksalaissyntyinen Peter Thorwösten vuonna 1649 ja vuonna 1822 John Jakob von Julin osti ruukin ja perusti Fiskarsin konepajan ja mehän tunnemme Fiskarsin oranssikahvaisista saksista ja muista Fiskarsin työkaluista. Näimme talon, jossa sakset saivat oranssin värin kuin vahingossa. Saksista piti tulla mustat, punaiset tai vihreät, mutta koneessa ollut oranssi väri olisi pitänyt tyhjätä ja päätettiin, että väri käytetään ensin loppuun. Väri olikin hyvä ja näin päätettiin tavaramerkiksi jättää oranssi äänestystuloksen jälkeen. Koko miljöö oli ainutlaatuinen pienine taloineen, kujineen, jokineen ja käsityöläis-, taiteilija- ja taloineen.
Matka jatkui kohti Suomen eteläisintä kaupunkia Hankoa. Ilta oli vapaata ja kiertelimme vähän ”ominpäin” iltahiljaista kaupunkia. Aamulla saimme taas oppaan autoomme ja kiersimme hyvän opastuksen johdolla lähes pari tuntia kaupunkia. Hanko on kesä- ja kylpyläkaupunki, jossa kesällä merihenkistä elämää on runsain mitoin. Kaupunki on kaksikielinen ja suomenkielellä on pienoinen enemmistö. Kiersimme aivan upeita pieniä katuja rantojen tuntumassa ja näimme ihastuttavia isoja ja pieniä pitsi- yms.huviloita ja hienoja hiekkarantoja. Opas kertoi kaupungin synkästäkin historiasta sotien aikana sekä venäläisen ylhäisöväen hienostoelämästä . Vuonna 1940 kaupunki ”vuokrattiin” rauhanehtojen mukaisesti venäläisille 30 vuodeksi, mutta he luopuivat ”vuokraoikeudestaan” ja kahden vuoden kuluttua ja niin oma väki pääsi takaisin koteihinsa.
Tammisaari oli pieni nätti kaupunki osana Raaseporin kaupunkia. Kävimme Tammisaaren luontokeskuksessa, missä pääsi näkemään kuvina suurta saaristoa ja kuulemaan sen ääniä. Sieltä löytyi ostoskärry, joka oli poimittu merestä ja kärry oli täynnä tavaroita, jotka oli poimittu niinikään merestä. Vaikuttavinta oli iso seinämaalaus, jossa oli saaristo ja luonnontilassa ja sellaisena kuin sen pitäisi olla ja sitten kun avattiin luukkuja, niin näkyvät kaikki uhat mitä me ihmiset teemme luonnolle. Museokeskus EKTAssa tutustuimme vanhoihin talleihin, lampolaan ja porvaristaloon. Valokuvaamo-museo oli mielenkiintoinen vanhoine kameroineen ja valokuvaustarvikkeineen.
Salon kaupunkiin lähdimme yöpymään. Iltakaupunki oli hiljainen. Etsimme kahvi/viineripaikaa, mutta ei mikään ollut auki, vaikka pari salolaistyttöä yritti tekstailla kavereilleenkin löytyisikö mitään auki olevaa kahvipaikkaa, mutta tulos oli EI LÖYDY. Aamulla ennen kotiinlähtöä kiersimme Salon kuuluisalla torilla. Siellä oli aamusta paljon kesäkukkakauppiaita. Toripaikkaruutuja oli piirretty ja numeroitu, suurimmat numerot olivat yli 500.
Ja kotimatka alkoi ja sujui mukavasti bingoa pelatessa ja sananlaskuarvoitusten ratkaisuja pohtiessa. Kotona oltiin taas monta kokemusta rikkaampana illan suussa. Kiitos taas matkailujaokselle ja etenkin Tuomakselle ja Oravaisten Liikenteen Markolle hyvin johdetusta reissusta.
kirj. Ulla-Maija Salo