2023 Skotlanti

 Skotlannin matka 27.4. – 3.5.2023,

Vaasan lentokentälle saapui 10 Vaasan eläkkeensaajien innokasta matkustajaa. Ingsvan järjestämä ryhmämatka oli alkamassa. Epäonnea ja pettymystäkin koettiin, ja vain kahdeksan meistä pääsi lopulta Hki – Vantaalla Edinburghin koneeseen. Juosta sai monta kilometriä myöhässä olleelta Vaasan koneelta, mutta ehdimme koneeseen! Matkan oppaamme, Minna, oli odottamassa portilla. Koko ryhmämme oli 23 henkilöä.

Pilvinen Skotlanti otti meidät vastaan. Bussinkuljettajamme, Alec, haki meidät Edinburghin kentältä pikkusateessa, joka välillä yltyi kunnon sateeksi. Ilmat koko matkalla olivat tyypillisiä Skotlannille. Kuulimme, että kaikki vuodenajat voi kokea yhdessä päivässä,ja jos nyt sataa, voi odottaa 10 min. – ja aurinko paistaa.

Lähdimme ajamaan hyvällä bussilla kohti Ylämaita. Pysähdyimme ottamaan kuvia Forth-joen kolmesta sillasta, jotka ovat päässeet Unescon maailmanperintölistalle. Rautatiesilta oli rakennettu jo v.1890, uudemmat sillat v.1964 ja 2019. Upeita siltoja! Pääsimme illalla Blairgowrianin pikkukaupungin hotelli Angukseen. Vanha hotelli, erittäin sokkeloinen, huoneiden etsintä oli jo haastavaa -mutta olihan hotellissa tunnelmaa. Illallinen hotellissa oli mukava tutustumishetki koko ryhmällemme, ruoka oli hyvää –ehtipä muutama maistamaan skottilaista olutta ja siideriäkin.

Toisena päivänä meitä odottivat Ylämaiden mahtavat maisemat. Valtavat vuoret, osin vielä huipulta lumipeitteiset, nummet, purot, vuonot, järvet – ja keltaisena kukkivat pensaat – hieno elämys, jota on vaikea saada kameralla kuvattua! Jos tänne tulisi elokuussa, näkisimme kanervanummet valtaisina lilanvärisinä mattoina! Tiet olivat niin kapeita, samoin kivisillat, että kuljettajan ”ohjeen” mukaan pidättelimme henkeä aina välillä, erityisesti kun vastaan tuli toinen turistibussi. Ei montaa senttimetriä jäänyt bussien väliin, oli se Alec tosi hyvä kuski! Hän oli aiemmin toiminut merikapteenina, mutta koska joutui olemaan niin paljon poissa kotoa, päätti vaihtaa alaa. Hän oli tosi mukava mies, huumoriakin löytyi – ja vahvan ärrän painottuminen puheessa ei tuottanut ongelmia ymmärtää skotti-kieltä. Ystävällinen oppaamme Minna oli todella paneutunut asiaan, on elämänsä toiminut oppaana, ja tunsi Skotlannin tosi hyvin. Hän sulautui joukkoomme hyvin.

Royal Lochnagar- viskitislaamossa saimme kierroksen aikana selvityksen viskin valmistuksesta. Tämä tislaamo toimii 1800-luvulla tehdyissä tiloissa, pääosin laitteetkin olivat vanhempia, mutta hyvin toimivia. Täällä ei valmistettu valtavaa määrää, vähemmän, mutta laatua! Raaka-aineita ovat vain ohra, vesi ja hiiva; vesikin on puhtainta mahdollista. Suomesta muuten tuodaan ohraa Skotlantiin viskin valmistukseen, ohraa ei saada kotimaasta tarpeeksi. Viski saa kypsyä tammitynnyreissä 12 tai 17 vuotta. Tämä tislaamo saa käyttää nimessään ”royal” (kuninkaallinen) -nimeä, se sijaitsee aivan Balmoralin linnan naapurissa – ja sieltä toimitetaan linnaankin viskiä. Kuninkaallisen perheen jäseniä käy vuosittain vierailulla tislaamossa, silloin kun oleilevat linnassa. Täältä haetaan myös helikopterilla viskiä Kiinaan asti.  Niin, saimmehan me maistella eri lajeja viskiä- ja kyllä ei-viskin ystäväkin piti mausta.

Jatkoimme Balmoralin linnaan. Se on kuningashuoneen hallinnassa. Kuningatar Elisabeth II kuoli täällä syyskuussa 2022. Valtavankokoisten puiden ympäröimänä kävelimme tiluksille. Linnaan pääsimme vain yhteen tilaan, ballroom’iin,johon oli kerätty näyttelyyn valtavasti kuvia ja maalauksia kuninkaallisista. Pääsimme kävelemään myös keittiöpuutarhassa ja joen rantaa. Joka puolilla oli työntekijöitä kunnostamassa istutuksia ja tiluksia. Olihan Balmoral jo kuluneen näköinen, mutta onhan sillä ikää jo, vuonna 1846 uusi linna rakennettiin vanhan tiluksille. Kesäpalatsin alue on 26 000 hehtaaria, henkilökuntaa on vakituisesti noin 50. Täällä käy vuosittain 85 000 matkailijaa.

Vielä ajo huikeiden maisemien läpi serpentiiniteitä nummien halki Ylämaiden pääkaupunkiin, Inverness’iin, joka sijaitsee Ness-joen suulla. Tämä on kovasti kasvava kaupunki, erittäin suosittu – täällä on paljon työpaikkoja, puhdas ilma, eipä juurikaan rikoksia tehdä täällä, ja asunnot ovat kohtuuhintaisia. Asukkaita on suunnilleen saman verran kuin Vaasassa. Uusi, uljas hotelli AC by Marriot odotti meitä, ja yhteinen illallinen oli onnistunut! Työntekijöiden -osaavien sellaisten- puute näkyi tässä hotellissa, kuten oikeastaan kaikkialla Skotlannissa. Tarjoilu ja aamiaisen myöhästyminen, erikoisdieettien huomioimatta jättäminen ym. kertovat siitä, mitä Brexit on saanut aikaan. Satoja tuhansia työntekijöitä on Englannista lähtenyt muualle Eurooppaan, ja sen huomaa turistikin.

Lauantaina saimme oppaaksemme Ingerin, ruotsalaisen, joka on vuosikymmeniä asunut Invernessissä. Teimme kaupunkikierroksen, kävimme mm. kauniissa katolis-protestanttisessa kirkossa (rak. v. 1869 ),jossa lapset oli huomioitu leikkitilalla ja sinne tänne piilotetuilla pehmohiirillä. Näimme paljon kirsikka-ja omenapuita täydessä kukkaloistossaan. Tälle päivälle olimme saaneet toisen kuljettajan, joka ei ollut varsinaisesti ” Mr.Sunshine”, mutta tulimme juttuun ihan hyvin. Hän ihaili edesmennyttä kuningatarta. Iltapäivällä teimme vielä sokkoretken, joka suuntautui Culloden-taistelupaikalle ja sen vierailukeskukseen. Täällä käytiin suuri taistelu 16.4.1746 jakobiittikapinallisten ja Ison-Britannian hallituksen välillä. Brittihallitus voitti, ja joukkojen komentaja Cumberland sai kutsumanimen ”teurastaja” vankien ja pakoon lähteneiden raa’asta kohtelusta. Britit kitkivät tämän jälkeen pois Ylämaiden klaanijärjestelmän. Tämä taistelu oli yksi pahimmista Britannian historiassa. Alle tunnissa oli 1600 miestä oli tapettu, suurin osa jakobiitteja.

Sunnuntaina jatkoimme matkaa, jälleen Alec ratissa. Kiersimme Loch Ness-järveä, mutta liekö syy viskin liian vähäisen nauttimisen, emme nähneet kuuluisaa hirviötä. Järven syvyys on 230 m, joten kyllä sinne jokunen hirviö mahtuisi. Oli se totta tai tarua, tuo tämä olio paljon turisteja isolle alueelle. Näimme korkeimman vuoren, Ben Nevis’n, joka on samaa luokkaa kuin Halti.  Suurimman Skotlannin järven Loch Lomond’n maisemia ihailimme myös. Ohitimme Skotlannin suurimman kaupungin, Glasgow’n ,jossa kokonaisuudessaan on miljoona asukasta, kun koko Skotlannissa on noin viisi miljoonaa. Saavuimme  serpentiinitieajelun jälkeen Skotlannin pääkaupunkiin, Edinburgh’iin ja sen Ibis E.Centre South Bridge -hotelliin. Sijainti oli hyvä, ihan keskustassa, vieressä oli pääostoskatu, the Royal Mile. Illalla otimme vappua vastaan yhdessä hotellilla.

Maanantaina teimme kolmen tunnin kaupunkikierroksen paikallisoppaan, Lindan, kanssa. Näimme sataman, pääministerin asunnon Charlottes’s Squarella ja Skotlannin parlamentin ( 129 edustajaa) – jonka pihalla liehui muiden vieressä EU:n lippu Brexitistä huolimatta! Skotlannista on 60 edustajaa myös Britannian parlamentissa, eli 10% kokonaismäärästä. Pääsimme vielä valtavaan kuningattaren linnaan Edinburghissa. Parasta olivat uskomattomat näkymät yli koko kaupungin.

Illalla meillä oli skotti-ilta, perinneruokineen ( mm.haggis’tä, joka on lampaan vatsalaukkuun tehty ruoka; muistutti maksalaatikkoamme). Parasta oli säkkipillinsoittajan musiikki, hauska juontaja, laulut ja tyttöjen tanssit –mutta täytyy sanoa, että kyllä miehille tuo kiltti sopii hyvin! Jäi kyllä toteamatta, oliko kiltin alla mitään – alun perin ei saisi olla, mutta nykyään käytetään paljon alushametta, koska kiltin villakangas on karheaa..

Lähtöpäivänä teimme vähän ostoksia, ja lähdimme lähtölounaalle pubiin. Hyvästelimme Minnan ja Alec’n ja astelimme kentälle. Siellä toiminta (osaavan henkilöstön puutteesta johtuen) oli varsinaista sähläystä. Juuri kukaan ei saanut parinsa viereen paikkaa, joten koneessa sitten vaihdettiin niitä keskenämme. Varsinainen show oli turvatarkastus! Miehiä riisutettiin puolialastomiksi ja naisten laukkuja tutkittiin huumetestillä – ehkä me eläkeläiset olemme niin epäilyttävän näköisiä…

Loppu hyvin, pääsimme klo 1:n aikaan Vaasaan – onnellisina, mutta väsyneinä! Niin paljon kauniita maisemia, hyvää ruokaa, historian lehtien havinaa, linnoja ja kirkkoja! Hyvä opas- ja aivan huikean hauska ryhmä! Kiitos teille kaikille – ja myös Ingsvalle!

Tarkastimme aina, myös viimeisenä aamuna, että kaikki omaisuus tuli mukaan, mutta jäikö Skotlantiin sittenkin jotain? Kyllä! Pieni osa sydäntämme!

10.5.2023  Kirsti Ikola